Viikko sitten jännitti leikkaus. Kaikki meni paremmin kuin hyvin! Kiitos kuuluu osaavalle, erinomaiselle henkilökunnalle Seinäjoen keskussairaalassa. Leikkaavat kirurgit olivat Heli Helminen ja Kai Orava.
Aamulla klo 7.00 sairaalaan, viimeiset verikokeet ja sairaalavaatteet päälle. Tohtori Helmisen tapasin lyhyesti. 8:lta makasin jo leikkauspöydällä, joka kyllä enemmän muistutti etäisesti auringonottotuolia kuin sänkyä; asento oli puoli-istuva. Samantien alettiin kiinnittää jos mitä mittaria ja anturia käsiin ja jopa otsaan. Jalkoihin laitettiin jonkinlaiset systeemit, jotka rullasivat painetta alhaalta ylöspäin, veritulppien ehkäisyksi. Ehdin ajatella, että veroilmoitus olisi pitänyt tehdä, kun jo sainkin nukutuslääkkeen ja heräsin noin viiden tunnin päästä heräämössä. Heti kysyttiin onko kipuja ja kuinka paljon. Suoneen sain särkylääkettä. Iltapäivä kului torkahdellen ja aina vain kaikenlaisiin mittareihin kytkettynä. Illalla kahdeksan jälkeen pääsin vasta osastolle.




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tälläinen minä olen

Minä olen Marja. Minä olen syöppö. Syöppö olen ollut ja syöppö tulen olemaan. Aina. Olen ollut ylipainoinen lähes koko ikäni. Olin sitä lapsena, varhaisteininä. Teininä yht´äkkiä laihduin lähelle normaalipainoa itsestään! Alle kahdenkymmenen kuitenkin paino alkoi taas vääjäämättä nousta. Olen laihduttanut, ollut laihduttamatta, taas laihduttanut. Paino jatkaa vaan nousuaan. Tänä talvena olen pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen päättänyt suostua laihdutusleikkaukseen. Lääkärini on koetanut puhua leikkauksen puolesta jo vuosia. Viimeinen asia, joka tehosti päätöstä, oli liikuntakyvyn lähes menettäminen. Viime kesänä jouduin hankkimaan pyörätuolin avukseni. Polvinivelet ovat kuluneet loppuun ja uusia ei todellakaan anneta näin painaville ihmisille! Toinen tärkeä asia oli se, että ikäraja tulee pian vastaa ja sitten ei enää ole pääsyä laihdutusleikkaukseen, että voisin laihtua, että voisin saada uudet polvinivelet. Pahinta on lihavuudessani ollut liikuntakyvyn mene
Lue lisää
Kuva
Blogin 1-vuotis synttärit Leikkauksesta on kohta jo kolme viikkoa. Paraneminen on mennyt hienosti; haavat on menneet umpeen hyvin eikä kipuja ollut kuin muutamana päivänä alussa. Vähän tavallista väsyneempi olen kyllä ollut, mutta kun en meinaa muistaa olevani toipilas vielä :) Syömisessä on ollut tosissaan opettelua ja vääriä valintojakin on tullut tehtyä. Annoskoko on tosi pieni, pilttipurkillisesta tulee hyvinkin kylläiseksi. Aivan alussa ei pystynyt syömään senkään vertaa ja kaiken piti olla oikeastaan nestemäistä. Nyt voi syödä vähän paksumpaa, mutta monta asiaa on vielä kiellettyjen listallakin. Esim. pehmeä leipä tai pulla ei yhtään käy, vaan muodostaa kapeassa mahalaukussa tulpan joka ei tunnu menevän mihinkään päin ja ottaa myös kipeää. Näkkäriä voi kyllä rouskuttaa. Sitrushedelmien kalvoja ei saa syödä, nekin voivat tehdä tukoksen. Kaikki siemenet, ihan pienetkin mustikan ja vadelman siemenet on vielä kielletty. Kuvassa eilinen päivällinen; kauhallinen perunamuusia
Lue lisää
Runebergin päivä Tässä sitä odotellaan ensimmäistä lääkärinaikaa laihdutusleikkaukseen liittyen. Aika on psykiatrille, koska täytyy arvioida onko psyykkiset voimavarani sellaiset, että voidaan lähettää leikattavaksi. Näin luki tekstissä, jonka sain sairaalassa. Muutaman vuoden takainen masennus antaa aihetta tutkia tätäkin puolta asiasta. Ei ole mikään läpihuutojuttu koko leikkausprosessi! Olen lukenut aiheesta Facebook-ryhmässä sekä kirjasta. Vähän hirvittää, mutta peräänny en kyllä enää. Onhan tätä jahkattu mielessä jo vuosia. Kevätaurinko paistaa jo, se kummasti mieltä piristää :)
Lue lisää